Tanssiaismekkoja. Piikkikorkokenkiä. Hattuja. Miesten nahkatakkeja. Röykkiöittäin puseroita, jakkuja, housuja, hameita, huiveja ja hattuja. Säkeittäin kankaita. Prinsessamekkoja. Univormuja. Villakangastakkeja. Ja Seitsemän koiraveljestä -näytelmästä Viertolan sonnin puku.
Kaarina-Teatterin katsomolle ja näyttämölle oli viime viikolla levitetty sadoittain tarpeistoa teatterin varastoista ja vintiltä, ja lisää oli tulossa. Tarpeisto oli nostettu esille tulevaa helatorstain tapahtumaa varten, jolloin harrastajateatteri pitää kirpputorin.
Määrä on valtava. Tyhjeneekö koko Kaarina-Teatterin vaate- ja tavaravarasto nyt?
– Ei, nauraa Paula Rantanen teatterin johtokunnasta.
– Kyllä meille varastoon jää enemmän tavaraa kuin tässä on.
Tavaraa on vain kertynyt vajaan 40 vuoden aikana niin paljon, että jostain on luovuttava. Kaarina-Teatteri ei ole aiemmin pitänyt kirpputoreja.
Piikkikorot jäivät käyttämättä
Tarpeistoa on kertynyt paitsi aiemmista näytelmistä myös lahjoituksista. Esimerkiksi lahjoituksina saaduilla piikkikorkokengillä ei ole uskallettu lähteä koikkelehtimaan lavalla tapaturmariskin vuoksi, joten siksi niille yritetään löytää nyt uudet omistajat. Samoin monia tarvikkeita, kuten lapikkaita, on tullut niin monet, että osa laitetaan pois.
Myös juhlapukuja on kertynyt reippaasti yli tarpeen. Jos kevään juhliin tai ensi vuoden vanhojen tansseihin on puku hankkimatta, teatteri saattaa olla hyvä paikka etsiä niitä. Näyttelijät ovat olleet erikokoisia, joten tanssiaisasuja on tehty niillekin, jotka eivät ole mallin mitoissa.
Juhlavieraita voi hätkähdyttää kuningattaren asulla, mutta runsaimmin teatteri laittaa pois tavallisia arkivaatteita. Lisäksi on muita tarvikkeita, kuten tapettirullia ja kirjoja.
Kirpputorin tulot käytetään teatterin toimintaan. Paula Rantanen lupaa hintatason olevan sellainen, että ”emme me ainakaan näitä takaisin vintille vie”.
Tapahtumaa ovat Rantasen lisäksi organisoineet Iris ja Esa-Matti Virtanen.
Historialliset puvut eivät myynnissä
Teatteri ei luovu näytelmien historiallisista puvuista tai retrovaatteista.
– Emmekä mistään sellaisesta, mille todennäköisesti on käyttöä myöhemmissä näytelmissä, Paula Rantanen täsmentää.
Hän vie toimittajan takahuoneisiin, jossa on lattiasta kattoon laatikoita ja kymmeniä tankometrejä vaatteita henkarilla. Täpötäysien laatikoiden kyljistä erottuu lappuja: ”Huivit, mustat”, ”Kankaat, siniset”, ”70-luku hipahtavat”, ”kravatit”, ”alushameet”. Ihan heti eivät tarpeistot teatterilta lopu.
Kaarina-Teatterin kirpputori helatorstaina 26.5. klo 10–14.