– Tällainen tilaisuus olisi pitänyt pitää 5–6 vuotta sitten, kun Kaarinassa päätettiin koulujen purkamisesta! puuskahti moni yleisöstä rakennussuojeluseminaarissa, joka pidettiin Kaarina-talossa toukokuun alkupuolella.
Sekä esiintyneet asiantuntijat että yleisö olivat yksimielisiä siitä, että taloja ei enää pidä purkaa – vaikka rakennuksen käyttäjät raportoisivatkin sisäilmaoireista.
Keskustelu olisi todennäköisesti ollut toisenlaista, jos kuuntelemaan olisi tullut esimerkiksi Hovirinnan ja Valkeavuoren kouluissa tai Kuovinkadun päiväkodissa oireilleita perheitä.
– Koulujen vanhempainilloissa ovat posket punoittaneet, kun olen vastannut kysymyksiin, totesikin työterveyshuollon erikoislääkäri tohtori Marja Sinokki, joka seminaarissa vastasi eniten kiistoja aiheuttaneesta luento-osuudesta, sisäilman vaikutuksesta ihmisten terveyteen.
– Meitä on verrattu keskitysleirien pitäjiin. Kyllähän se pahalta tuntuu, kun kuitenkin koetamme kaikin keinoin vaalia ihmisten terveyttä.
Nyt yleisönä oli muutama kymmenen ihmistä, joista suuri osa oli Kaarinan kuntapäättäjiä. Lisäksi viranhaltijoita oli mukana.
Korjaustöistä on kerrottava riittävästi
Valtakunnallisessa sisäilmastotyöryhmässä toimiva Marjo Sinokki kertoi, että syy, miksi peruskorjatuissa rakennuksissa käyttäjät raportoivat yhä sisäilmaoireista, ei kerro niinkään remontoinnin epäonnistumisesta vaan ihmisen biologiasta. Kehoomme jää vahva muistijälki siitä, että rakennus on aiheuttanut oireita, ja kun samaan rakennukseen palataan, keho kytkee taistele tai pakene -reaktion päälle. Seurauksena on samankaltaiset oireet kuin jos sisäilmassa yhä olisi terveyttä vaarantavia aineita: äänen käheyttä, hengitysvaikeuksia, ihon punoitusta.
– Oireet ovat todellisia, eivät kuviteltuja, painotti Marjo Sinokki.
Yhtä tärkeää kuin rakennuksen kosteus- ja mikrobivaurioiden korjaaminen on, on korjaustöistä tiedottaminen asiallisesti ja perusteellisesti, jotta rakennuksen käyttäjät luottaisivat olevansa turvassa rakennuksessa.
– Nosebolla, pahan odotuksella on merkittävä vaikutus. Jos ihminen pelkää, että rakennuksessa on vaaraa, hän sairastuu pelon vuoksi.
Yleisöstä osa tulkitsi Sinokin esitelmän niin, että sisäilmaongelmat ovat siis vain ihmisten korvien välissä. Sinokki kuitenkin korjasi, että jos oireita esiintyy, aina rakennus pitää kuitenkin ensin tutkia ja vauriot korjata. Sisäilmassa voi olla aitoja ongelmia, jotka vähintäänkin haittaavat viihtyvyyttä.
Peruskorjaus parempi ilmastolle
Vaikka sisäilmaoireilun syistä eri mieltä olisikin, kaikkien on todennäköisesti helppoa olla yhtä mieltä siitä, että rakennusten purkaminen lyhyen käyttöiän jälkeen on ekologisesti kyseenalaista.
Tutkija Emmi Salmio esitteli Tampereen yliopiston tutkimushanketta, jossa vertailtiin purkamisen ja remontoinnin välistä hiilijalanjälkeä. Hän kertoi, että huomattavin ilmastopiikki rakennuksissa on niiden rakennusvaiheessa. Vaikka uudisrakennus käyttöaikanaan kuluttaisi esimerkiksi vähemmän lämmitysenergiaa kuin vanhat rakennukset, uudisrakennuksen hiilijalanjälki pääsee peruskorjatun rakennuksen kanssa tasoihin aikaisintaan 30–40 vuoden kuluttua – iässä, jolloin Kaarinassa on lähdetty jo purkamaan rakennuksia.
Suurta eroa ei syntynyt, vaikka uudisrakennus valmistettaisiin puusta eli ilmastoystävällisemmästä rakennusaineesta kuin betoni. Myös kustannukset jäivät kokonaisuutena matalammiksi peruskorjauksessa kuin purkavassa uudisrakentamisessa.
”Luonnonvarat ovat rajalliset”
Kaarinan pitkäaikainen kaupunginarkkitehti, nyt eläkkeellä oleva Pasi Aromäki nimesi omassa osuudessaan yhdeksi purkamisinnon taustatekijäksi, sen, että rakennusalan koulutus on suuntautunut uudisrakentamiseen.
Aromäki peräsi asennemuutosta peruskorjaamiseen: vanhaa rakennusta ei tarvitsisi eikä kuuluisi remontoida uutta vastaavaksi. Entä jos rakennus peruskorjattaisiin niin, että entinen käyttö saisi näkyä?
– Olemassa olevaan rakennuskantaan on sitoutunut huomattava määrä luonnonvaroja ja energiaa, hän huomautti.
– Luonnonvarat ovat rajalliset. Tässä kohtaa vuotta Suomessa on jo käytetty ne luonnonvarat, jotka maapallo kestäisi ilman ilmastonmuutoksen uhkaa. Loppuvuotta varten tarvitaan toisia maapalloja, joita ei ole. Talon ei kuuluisi olla 40-vuotiaana käyttöikänsä päässä vaan vasta sen alkutaipaleella.
