Paikalla kiikareineen ja kaukoputkineen on Hannu Klemola, joka on tehnyt alueella linnustoseurantaa jo useana vuonna. Klemola toteaa heti, että aamu on ollut hyvä. Hän on havainnut useita lintulajeja sekä pareja, joiden pesintä on onnistunut.
Järvelän kosteikko on yksi tärkeimmistä sisämaan lintukosteikoista Varsinais-Suomessa, ja se on valittu yhdeksi maakunnallisesti arvokkaaksi linnustoalueeksi (MAALI). Kosteikon ympäristö sen eteläpuolella olevan Littoistenjärven kanssa on myös suosittu virkistyskohde.
Selkeä muutos linnustoon
Tarkoitus on keskustella loppukesän 2021 kunnostustoimien vaikutuksesta kosteikon linnustoon. Kosteikon pohjoisrannalla tehtiin leveäosmankäämien niittomurskausta ja juuriston jyrsintää.
Kunnostustoimia tarvitaan, koska umpeenkasvu hävittää linnustolle tärkeä matalan avoveden vyöhykkeen.
Yksi syy umpeen kasvulle on laidunnuksen puute, toinen rehevöityminen. Järvelässä tosin laidunnusta ei ole aiemmin ollutkaan, sillä kosteikko syntyi vasta vuonna 2009 tulvapellolle.
– Raivaus on tehnyt hyvää. Tänä kesänä pesiviä lintuja ja lintulajeja on monipuolisesti ja ennätysmäärä. Tuntuu myös, että pesimämenestys on ollut hyvä. Kuluva vuosi on kosteikon huippuvuosi, Klemola toteaa tyytyväisenä.
Kosteikolla on nyt vajaa 150 pesivää kosteikkolintuparia, 30 avomaan-, niitty- ja kosteikkolajia, joka puolella poikasia sekä hautovia lintuja. Klemola on havainnut kosteikolla myös tauon jälkeen uudelleen palanneita lajeja, kuten punajalkaviklon ja pikkutyllin. Hänen mukaansa pikkutylli ei viihdy umpeenkasvaneilla paikoilla.
Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan erittäin uhanalaisiksi luokitelluista lintulajeista kosteikolla pesivät ainakin mustakurkku-uikku, nokikana ja tukkasotka, ja näiden lajien pesivien parien määrä on kunnostuksen myötä lähtenyt kasvuun. Vaarantuneista lajeista naurulokkiparien määrä on kasvanut vuodessa nollasta kuuteentoista.
– Kosteikko on myös muuton aikaisena kohteena merkittävä yhdessä Littoistenjärven kanssa. Kunnostus on lisännyt muuttomatkalla olevien lintujen esiintymistä täällä, kuvailee Klemola.
Kävijämäärä on Klemolan mukaan kasvanut lintumäärän kasvun myötä.
– Ei tällaista toista paikkaa ole, missä paljain silmin pystyy tarkkailemaan lintuja. Opetuskohteena kosteikko on arvokas!
Kosteikon lajistokehityksestä Klemola kertoo, että kosteikon muodostumisen jälkeen (vuonna 2009) linnuston määrä nousi ensin, sitten kasvu tasaantui ja kääntyi laskuun umpeenkasvun ja kalojen vuoksi. Nyt hoidon ansiosta tilanne näyttää taas hyvältä.
Helmi-ohjelma rahoittaa hoitotöitä
Seuraan liittyy myös Pia Aarnio, Kaarinan ympäristötarkastaja. Aarnio kertoo, että kosteikon kunnostus liittyy kaksivuotiseen Helmi-hankkeeseen. Järvelän kosteikko on siis yksi Varsinais-Suomen Helmikunnat -hankkeen luontokohteista, jota ympäristöministeriö rahoittaa laajemman Helmi-elinympäristöohjelman Kunta-Helmi erityisavustuksena.
Ohjelman tavoitteena on vähentää luonnon köyhtymistä puuttumalla ongelmiin ja lisäämällä luonnon monimuotoisuutta konkreettisin teoin. Koordinoinnista huolehtii Valonia ja luonnonhoitotöistä mukana olevat seitsemän kuntaa omilla alueillaan.
Hanke alkoi Kaarinassa suunnittelulla, jossa asetettiin kaksi tavoitetta: osmankäämin poisto kosteikon umpeen kasvamisen ehkäisemiseksi sekä kalastoselvitys. Vuoden 2021 loppukesästä suoritettiin kahdella koneella kosteikon pohjoispäässä osmankäämien niitto ja murskaus, tarkoituksena saada avonaisia alueita. Samoihin aikoihin Länsi-Suomen kalatalouskeskus suoritti kalastoselvityksen, jossa löydettiin pienehköjä ruutanoita.
– Hoitokalastuksella on tänä kesänä tarkoitus poistaa ruutanat, koska ei tiedetä, miten ne vaikuttavat linnustoon. Linnustoselvitys on tehty ennen ja jälkeen hoitotoimenpiteiden, kuvailee Aarnio.
Rahoitusta luonnonhoitotöihin on tarjolla jatkossakin: syyskuussa aukeaa jo kolmas Kunta-Helmi -avustushaku kuntien luontokohteiden kunnostustöihin.
Niittoa ja luontoselvityksiä
Kaarinan luonnonsuojeluyhdistys, Turun lintutieteellinen yhdistys, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ja Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri ovat valmistelleet aloitetta Järvelän kosteikon rauhoittamiseksi.
Nyt mietitään Kaarinan ympäristönsuojelun omana hankkeena kosteikon kasvillisuusselvitystä, mahdollisesti myös kääpä- ja hyönteisselvitystä.
– Luonnonsuojelualue olisi toteutuessaan hieno asia, toteaa Aarnio.
Jatkossakin kosteikkoa tullaan hoitamaan vastaavalla niitolla ja murskauksella, joskin hoitoväli on vielä avoin, todennäköisesti 2–5 vuotta.
Hannu Klemola puolestaan on sitä mieltä, että toimenpiteet tulisi mieluiten tehdä vuosittain. Kumpikin toteaa, että jos alue suojeltaisiin, tulisi suojelumääräyksissä ottaa jo laadintavaiheessa huomioon alueen vaatimat kunnostustoimet.
Vedenpintaa ei ole juuri säännelty tähänkään asti.
– Pato on säädellyt melko luonnollisesti veden pintaa, joten vesitalouteen suojelustatuksella tuskin olisi merkitystä, toteaa Aarnio.
Järvelän kosteikko sijaitsee lähellä Liedon rajaa, ja lintutorni on Liedon puolella. Aarnio kehuukin, että yhteistyö Liedon kanssa on tiivistynyt viime aikoina. Muun muassa polkujen, ohjeistusten ja kylttien kunnostusta ja jopa metsäalueiden suojelua kosteikon läheisyydessä on mietitty yhdessä.
Klemola pohtii, että kunnostustoimiin voisi lisätä pienpetojen pyyntiä sekä pönttöjen ja tekopesien lisäämistä.
Mustakurkku-uikku kuljettaa pientä poikastaan selässään. Vain pieni raidallinen pää liikkuu emonsa suojista. Konsertti ympärillämme on edelleen voimallinen.
Sen lisäksi, että kosteikon kunnostus lisää luonnon monimuotoisuutta ja lajien hyvinvointia sekä samalla luonnon puskurikykyä erilaisia haittoja vastaan, luonto tarjoaa meille ihmisille hyvinvointia.
Jutun kirjoittaja Salla Sipilä opiskelee ympäristönhoitajaksi Paraisten Liviassa. Teksti on kirjoitettu Valonian Lumoa-yhteistyönä ja Varsinais-Suomen Helmikunnat -hankkeiden sekä Livian ympäristöviestinnän kurssin kanssa.
