Piispanlähteen koulun 9. luokkalaiset Margaretha Lindroos, Minttu-Maaria Erola, Eemeli Forsblom ja Jaakko Kalhama valittiin reissuun hakemusten perusteella.
Kaarinalaisnuoret maistoivat Puolassa elämänsä parasta kaakaota.
Kuvassa turkkilainen mattomuseo, Copernicus Center, joka muistutti paljon Heurekaa.
Puolassa jouluvalot ja koristeet olivat näyttävämpiä kuin Suomessa.
Piispanlähteen koulusta lähti viime joulukuussa väkeä edustamaan kouluamme Puolaan, Varsovaan, Erasmus+ -hankkeeseen, jossa on mukana Suomen lisäksi Puola, Italia, Espanja, Kroatia ja Bulgaria. Meitä lähti neljä oppilasta, minä, Margaretha, Eemeli ja Jaakko. Puolassa majoituimme viikoksi isäntäperheisiin, kävimme koulua ja tutustuimme Varsovaan, puolalaisiin ja muiden maiden oppilaisiin. Mukana oli myös kaksi opettajaa.
Ensimmäisen päivän vietimme puolalaisessa koulussa. Koulu oli suhteellisen uusi, ilmeisesti kuusi vuotta sitten rakennettu. Meille esiteltiin rakennusta, joka mielestämme muistutti amerikkalaista High Schoolia värikkäine käytävineen ja rautaristikkoisine portaineen. Koulun alakerrassa oli oudot häkkikaapit, jonne laitettiin aamulla ulkovaatteet koulupäivän ajaksi.
Teknologia koulussa oli suhteellisen uutta älytauluineen ja tietokoneluokkineen. Hauskuutta meissä suomalaisissa nostattivat luokan yläkulmassa roikkuvat putki-tv:t, jotka hyödyttöminä lojuvat vielä meidänkin 80-luvun lopulla rakennetun koulun nurkissa.
Koulun jälkeen yleensä me suomalaiset ja meidän ns. hostit menimme yhdessä tutustumaan kaupunkiin. Kävimme mm. Varsovan stadionilla luistelemassa, vanhassa kaupungissa (josta sai parasta ja tuhdeinta kaakaota, mitä olen koskaan maistanut) ja siinä ”pienemmässä” kauppakeskuksessa, joka oikeasti oli valtava. Hämmennyimme puolalaisten tavasta odottaa aina ja kaikkialla, sillä niin koulussa kuin vapaa-ajalla piti aina odottaa, jossain jopa kaksi tuntia.
Kaupungilla liikuttaessa käytimme usein julkisia kulkuneuvoja. Hämmentävää oli, että bussin tullessa menimme vain suoraan takapenkille. Kun kysyimme, että eikö teidän tarvitse maksaa, meille vastattiin, että täällä kyllä voi maksaa, mutta se ei ilmeisesti aina ole välttämätöntä. Hauskaa kyllä, meille tarjottiin tämän jälkeen aina liput.
Muina kuin ensimmäisenä koulupäivänä kuljimme Varsovassa katsellen nähtävyyksiä. Koettua tuli niin turkkilainen mattomuseo, Copernicus Center, joka muistutti paljon meidän Heurekaa, kuin Bath Palace -niminen puisto, jossa patsaiden sijaan kiinnitimme huomiomme oraviin ja lintuihin, jotka tulivat syömään pähkinöitä kädestä.
Puolassa saimme paljon ystäviä, joihin olemme vieläkin yhteydessä. Näimme myös Varsovaa, tosi monia museoita ja opimme paljon Puolan kulttuurista. Matka oli siis lähtemisen arvoinen kokemus.
Teksti: Minttu-Maaria Erola Kuvat: Margaretha Lindroos