– Se oli todellakin sattuman kauppaa. Aloin harrastaa huutokaupoissa käyntiä, ja siitä se sitten lähti, Männistö muistelee.
Hän tutustui harrastuksensa kautta lääkärirouvaan, joka kertoi oman yksityisvarastonsa aarteista. Nuo rouvan aarteina pitämät huonekalut eivät Männistöä kiinnostaneet, mutta muuan jakkara sitäkin enemmän.
– Aalto-jakkarahan se oli. Sitten rouva kertoi, että hänen olohuoneestaan löytyy Aalto-nojatuolin prototyyppi, joka ei kuulemma heidän sisustukseensa sovi. No senhän minä heti halusin, Männistö kertoo.
Prototyyppinojatuoli vaihtoi omistajaa, ja Männistö löysi uuden innostuksen. Hän kertoo lainanneensa heti seuraavana päivänä kaikki mahdolliset Alvar ja Aino Aaltoa käsittelevät kirjat ja materiaalit.
Edellä mainitut tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1992. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Männistö omistaa tiettävästi maailman suurimman Aalto-muotoilukokoelman, johon kuuluu yhteensä yli tuhat artefaktia.
Mallipuuseppien kalusteita
Männistön kokoelma sisältää Aallon pariskunnan muotoiluesineitä vuosilta 1928–1965. Erityisen kiinnostunut hän on parivaljakon uran alkuvaiheiden tuotannosta.
– Paimion parantolahan on suunniteltu vuosina 1928–1933, ja useimmat Aalto-klassikot ovat tänne alun perin teetettyjä, Männistö muistuttaa Aaltojen itsensä suunnittelemassa rakennuksessa.
Funkkispytingissä on elokuun loppuun asti esillä Männistön esineistöstä koostuva Aalto-huonekalujen alkulähteillä -näyttely. Näytteillä on yhteensä 16 esinettä, jotka ovat parantolan alkuperäiskalusteita tai niiden prototyyppejä.
– Tämä samainen kokoelma on nähnyt esimerkiksi Manhattanin ja Japanin, Männistö paljastaa.
Framilla on esimerkiksi Pikku Paimio -jousituoleja, hybridituoleja ja pienhuonekaluja, kuten lääkekaappi ja kehäpöytä.
Mistä Männistö on saanut haltuunsa näitä patinoituneita ja harvinaisia keräilyesineitä?
– Kalusteista suurin osa on niiden rakentamisessa mukana olleiden mallipuuseppien jälkeläisiltä, Männistö toteaa parantolan näyttelyesineistä.
– Kun sana intohimoisesta keräilyharrastuksestani levisi, ihmiset ovat ottaneet minuun itse yhteyttä.
”Kokoelma on riittävän täydellinen”
Männistöä pidetään nykyään myös Aalto-asiantuntijana.
– Olen tehnyt heti alusta lähtien tiivistä yhteistyötä Aalto-museon kanssa. Tapaammekin sanoa, että ensimmäiset 15 vuotta minä kysyin heiltä, seuraavat 15 he minulta, Männistö naurahtaa.
Hän konsultoi esimerkiksi huutokauppakamareita aihealueesta.
Kokoelmaansa Männistö kuvailee ”riittävän täydelliseksi”.
– Pari Alvarin lasiesinettä vielä puuttuisi, hän kuitenkin toteaa.
Kokoelmansa rahalliseen arvoon hän ei ota kantaa. Joidenkin esineiden arvon määrittäminen on myös äärimmäisen haastavaa.
– Eivät kaikki ole olleet huutokaupassa tai muuten myynnissä.
Klassikoiden pitäisi jäädä kotimaahan
Turvallisuussyistä keräilijällä on useita varastoja, joissa hän säilyttää kokoelmaansa. ”Hulluksi keräilijäksi” itseään nimittävä kaarinalainen myöntää haalivansa itselleen muunkinlaista omaisuutta.
– Pidän design-lasista ja omistan myös ryijykokoelman, hän paljastaa.
Männistö toivoo, että Aalto-esineistön siirtyessä aikanaan eteenpäin siihen tarttuisi jokin suurempi kotimainen instanssi.
– Pidän tärkeänä, etteivät kaikki klassikkomme valuisi ulkomaille, hän kiteyttää.
Pertti Männistön Aalto-kokoelma Paimion parantolassa 28.8. asti, avoinna ti–su klo 11-19. Parantolan entisissä potilashuoneissa on nähtävillä myös Elina Brotheruksen valokuvia, jotka hän kuvasi Maison Louis Carréssa, Aallon ainoassa Ranskaan toteutetussa yksityisrakennuksessa. Parantolassa pidetään myös maksullisia opaskierroksia.
Teksti SSS | Julian Rauhaniemi
Kuvat SSS | Santeri Iltanen
