Ihmisen löytyneistä luurangoista huomataan, että vain noin 8 000–10 000 vuotta sitten ihmisen DNA:n osa, joka säätelee laktaasin tuotantoa, oli erilainen kuin suurimmalla osalla nykyihmisistä. Luolaihmisen geeneillä ei voinut juoda maitoa.
Jos kelataan ihmisen evoluutiota 10 000 vuotta taaksepäin, huomataan, että aikuinen ihminen ei ollut laktaasipysyvä, eli sen ajan aikuisen ihmisen elimistö ei pystynyt käsittelemään maitoa. Laktaasin tuotanto ihmisen elimistössä mahdollistaa laktoosin eli maitosokerin hajottamisen. Tämä ominaisuus on kaikilla nisäkkäillä varhaisiässä, sillä nisäkkäiden elimistön on tuotettava laktaasia, jotta poikaset voisivat juoda emonsa maitoa. Tämä ominaisuus häviää emon maidon tulon loputtua – mutta entäs ihminen?
Tutkimuksissa on osoitettu, että maidon juominen kehittyi aikuisille ihmisille alun perin Lähi-idässä maataloudessa sekä monilla muilla alueilla myöhemmin eri aikoihin. Kyseinen geenin osa, joka säätelee ihmisen laktaasin tuotantoa, muuttui mutaation myötä, joka ei vienyt kuin parituhatta vuotta. Ottaen huomioon, että ihmisen historia on 300 000 vuotta pitkä, niin tämä oli aika nopea muutos.
Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, jotka ovat laktaasipysyviä.
Olen kuullut usein monen sanovan, että laktoosi-intoleranssi on sairaus tai vika, mutta ei se ole. Se on vain ominaisuus menneestä.
Maidon juomisesta ja siitä, kuuluisiko ihmisen juoda maitoa, voi olla montaa mieltä. Oma mielipiteeni on, että maito on hyvä osa ruokavaliota, mutta kaikille se ei välttämättä sovi, mikä on ihan normaalia.
Laura Nurmi
Kaarinan nuorisovaltuusto