Piikkiöläisellä kuvataideopettaja Olli Suorlahdella ja hänen 13-vuotiaalla pojallaan Martilla on parhaillaan Kaarina-talossa ensimmäinen yhteinen näyttely.
Olli oli lapsuudessaan piirrellyt paljon isoisänsä kanssa. Perinne siirtyi omaan perheeseen, kun hän alkoi piirtää omien lastensa kanssa. Isä ja poika päätyivät kokeilemaan vuorottelupiirtelyä.
Ideana on, että toinen aloittaa paperille jonkin piirroksen, jota toinen jatkaa. Vuorottelupiirtelyä jatketaan siihen saakka, kunnes piirros on kokonaan valmis.
Usein paperille ilmestyy erilaisia sarjakuvamaisia hahmoja. Ne voivat Martin mukaan muistuttaa jotain, esimerkiksi televisiosta tuttua hahmoa, mutta erilaisilla ominaisuuksilla.
– Kaikkia kuvia voisi periaatteessa jatkaa loputtomiin, mutta yleensä sen näkee, kun piirros on valmis, Martti kommentoi.
Erilaiset kuvalliset maailmat yhteen
Isä Olli on käyttänyt vuorottelupiirtelyä apuna myös opetuksessa.
– Meistä jokaisella on erilainen kuvallinen maailma. Tämä on tapa, jolla ne tuodaan yhteen. Periaatteessa siitä voi syntyä piirtäjien välillä mitä vaan.
Isä Olli iloitsee siitä, että harrastus tuo arkeen vuorovaikutusta ja vie pois elektroniikan ääreltä. Lisäksi hän kokee, että piirrosten kautta on mielenkiintoista havainnoida toisen ajatuksia ja näkemyksiä.
Martti toteaa harrastuksen olevan hauska tapa kommunikoida toisen kanssa. Hän arvioi, että he ovat isän kanssa kasvaneet ja hitsautuneet piirtäjinä hyvin yhteen. Usein he tietävät, miten toinen ryhtyy jatkamaan aloitettua piirrosta – mutta yllätyksiäkin tulee.
– Tämä on ehdottomasti hauskanpitoa. Paperille ilmestyy aina sitä, mitä sillä hetkellä mieleen juolahtaa.
Taiteen kanssa pidetään hauskaa
Martin mielestä kuka vain voi piirtää, eikä siihen ole yhtä oikeaa tapaa. Hän on innostanut kavereitaankin kokeilemaan ja harrastanut vuorottelupiirtelyä joskus myös ystäviensä kanssa.
Olli täydentää, että ihminen oppii lapsesta saakka luontaisesti hahmottamaan kasvoja. Hahmottelun jälkeen voi vain alkaa viedä omaa kuvitelmaansa ajatuksista paperille.
– Ihmiset ottavat asiat usein liian vakavasti. Piirtely on leikkiä niin kuin taidekin usein on. Sille pitää osata nauraa ja sen kanssa voi pitää hauskaa.
Näyttelystä he toivovat, että parhaassa tapauksessa joku innostuu piirtämisestä ja kokeilee sitä kotona oman perheen kanssa.
Teksti ja kuvat: Hanna Kammi-Rahnasto
