Pahimus on potenut koko alkuvuoden vähintään keskivaikeaa ikäkriisiä. Huhtikuussa pitäisi juhlistaa 50-vuotispäiviä, mutta juhlaan ei tunnu oikein olevan syytä. Pikemminkin koko ajatus vain kuvottaa. Ruuhkavuodet ovat lipumassa ohi, ja pian ollaan jo, kuten työkaveri tsemppasi, “eläkeputkessa”.
Harrastelentopallovuorolla Pahimus sai sentään aitoa lohtua, vaikkei pomppu enää noussutkaan samaan malliin kuin Monnarin parketilla 1990-luvulla.
“Hei kuule, ikä on vain numero!” tuumi passaritoveri kuunneltuaan hetken Pahimuksen ikäkriisimarmatusta.
No ei ole, se on luku. Harmillisesti, tai monessa tapauksessa onneksi, silläkin numerolla tai luvulla on ihan merkityksensä.
Pahimus kannustaakin ihmisiä olemaan vähättelemättä mitään numeroita tai lukuja. Esimerkiksi tänään on tasan sata päivää juhannusaattoon. Eli toisin sanoen loputtomalta tuntuvat rantapäivät Voivalassa ja jäätelönmakuiset puistopiknikit Hovirinnan rannassa ovat aivan kulman takana. Niistä nauttii Pahimus edelleen 50-vuotiaanakin sama pilke silmäkulmassa kuin 1990-luvulla.
Ehkä tässä sittenkin on vielä toivoa!