Vai miltä kuulostaisi, jos tulevalla viikolla niin suomalais- kuin ulkomaalaisurheilijat olisivat tulessa sellaisissa lajeissa kuten taide, pelota tai poolo. Varsinkin taiteessa kisailu olisi mukavaa vaihtelua jatkuvalle sykkeennostatukselle ja hikoilulle. Ja sanotaanhan sitä, että ennen kaikkea aivokapasiteettia mittaava urheilu on urheilua jaloimmillaan.
Pariisissa 1924 taidelajit jakautuivat seuraavasti: arkkitehtuuri, kirjallisuus, kuvanveisto, maalaustaide ja musiikki. Kilpailun ehtona oli, että taideteos on uusi ja nimenomaan urheilun innoittama. Vaikka Pariisista ei vielä saavuttu Malmin lentoasemalle taidemitalit kaulassa, lykästi myös suomalaisia taidelajeissa tulevina vuosina kerta toisensa jälkeen.
1936 kirjailija Urho Karhumäki pokkasi kultaa teoksellaan Avoveteen , ja Lontoosta 1948 suomalaiset kotiutettiin peräti kahden taideolympiamitalin kera; Aale Tynnille kultaa runoudessa ja säveltäjä Kalervo Tuukkaselle hopeaa omassa leipälajissaan.
Nyt kun urheilumitalipuolella on ollut hiljaisempaa ainakin sinivalkoisin lasein katsottuna jo pidempään, ehdottaa Pahimus taidelajeja palautettavaksi heti Los Angelesiin 2028. Josko sanataiteilija Gettomasa riimittelisi silloin Suomen takaisin olympiamaailmankartalle.