Olipa kerrankin kesä, jolloin Utsjoellakin sai pelätä ruskettumista. Oli varmaan maailman sensaatio, kun Aslak tarpoi lumessa 30 asteen helteessä. Nenä paloi, mutta varpaita paleli. Voi vain kuvitella, mikä oli keskimääräinen olotila.
Koko maailman lämpöennätys tehtiin 22. heinäkuuta. Uusi keskiarvo on vähän yli 17 astetta. Maapallolla oli siis keskimäärin sopivan lämmin. Vuodet eivät vain ole toistensa veljiä. Minustakin uhkasi tulla vuoden laihduttaja. Lääketiede tuli apuun. Enää ei tuulella tarvitse kulkea kivi taskussa.
Elämä on tehty elettäväksi. Mutta pitihän sitä kokeilla, onko kysymyksessä tuuri vai johdatus. Itsehän me valitsemme painopisteemme. Mutta ilman rakkautta, hyviä ystäviä, läheisyyttä ja luottamusta, on arvokas elämä toivotonta.
Politiikka ei ole alaani, siellä näemmä kaikki on mahdollista. Hallitus pyrkii saamaan iäkkäät ja korvauksien avulla elävät töihin. Kyllä väärinkäyttäjiä varmasti on, ja syntyisihän uusi ammatti: suomalaiset marjanpoimijat. Mutta ne säästöt voisi suunnata tositarpeessa olijoille. Kyllä minullakin selkä taipuu, mutta mistä minut löytää illalla.
Mutta viime aikoina tärkeintä olivat olympialaiset. Tuutin täydeltä, kaikilta kanavilta. Kyllä minä sen urheilumiehenä kestin. Suomalaisille on tärkeää olympia-aate, ei voitto. Kun minä viimeksi kävin Pariisissa, oli Eiffel kiinni mutta Punainen Mylly auki. Ja se sopi silloin hyvin minun kulttuurivajeeseeni.
Upean olympia-aatteen puolesta olisi voinut julistaa rauhan, edes kisojen ajaksi. Rauhanmiehenä minulla on kanttia sanoa näin. Sillä en halunnut tulla maailmaan, kun maaottelu oli käynnissä Venäjän kanssa, ennen kuin tekivät välirauhan.
Kalevi Pirttijärvi