Varsinais-Suomen aluevaltuustossa on 79 valtuutettua. Aluevaltuustolle valitaan puheenjohtajan lisäksi kolme varapuheenjohtajaa. Aluevaltuusto käyttää hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa. Se vastaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta.

Sekä kunta- että aluevaalit kiinnostivat kaarinalaisia äänestäjiä koko Suomen keskiarvoa enemmän. Kun kuntavaaleissa yleinen äänestysprosentti jäi 54,2 prosenttiin, suuntasi Kaarinassa uurnille60,7prosenttia äänioikeutetuista. Edellisiin kuntavaaleihin nähden kaupungin äänestysaktiivisuus nousi 1,8 prosenttiyksikköä.

Kaarinalaisten lukema oli samalla maakunnanneljänneksisuurin. Naapurikunnassa Paraisilla äänestettiin prosentuaalisesti yhtä paljon, joten neljäs sija on jaettu. Eniten kuntavaalit kiinnostivat Kustavissa, jossa jopa 74,5 prosenttia äänioikeutetuista käytti ääntään.

Aluevaalien äänestysprosentti Varsinais-Suomen hyvinvointialueella asettui 54,3 prosenttiin. Koko maan keskiarvo oli 51,7 prosenttia. Kaarinassa kiinnostus oli selvästi suurempaa, sillä 59,5 prosenttia äänioikeutetuista löysi tiensä aluevaaliuurnille. Edellisiin aluevaaleihin verrattuna nousua oli 5,7 prosenttiyksikön verran. Maakunnallisessa vertailussa Kaarina jakoi taas neljännen sijan Paraisten kanssa.

Sekä keskustan että vasemmistoliiton leirissä ollaan tyytyväisiä Kaarinan kuntavaalitulokseen.

Keskustan paikallinen kannatus nousi neljän vuoden takaisesta 1,7 prosenttiyksiköllä. Se sai 6,3 prosenttia kaarinalaisäänistä ja pitää täten kolme valtuustopaikkaansa.

– Neljäs jäi kymmenen äänen päähän, kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä vaikuttava Sanna Tähkämaa huomauttaa.

Keskusta sai vuonna 2021 läpi kaksi kaarinalaisehdokasta. Åsa Gustafsson liittyi puolueen riveihin sitoutumattomana kesken valtuustokauden.

Tähkämaa pitää puolueen tulosta loistavana.

– Saimme Kaarinassa 333 ääntä enemmän kuin viime kuntavaaleissa, hän laskeskelee.

Keskustaa edustaa tulevalla valtuustokaudella Tähkämaan ja Gustafssonin lisäksi Tiina Tuomarila. Nykyinen kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Kimmo Hollmén jää varasijalle.

– Tästä on hyvä jatkaa. Meillä on hyvä yhteistyö puolueiden kesken, niin oikealle kuin vasemmallekin, Tähkämaa päättää.

Kova saalis

Vasemmistoliiton paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Kallio myhäilee hänkin, vaikka puolueen paikallinen kannatus putosi hieman.

Vasemmistoliitto sai neljä vuotta sitten 6,2 prosenttia kaarinalaisäänistä, nyt 5,5 prosenttia. Sen valtuustopaikkamäärä pysyy kuitenkin kolmessa.

– Olemme ylpeitä siitä, että saimme pidettyä asemamme. Työ jatkuu, Kallio aloittaa.

– Meillä oli seitsemän ehdokasta vähemmän kuin viime kuntavaaleissa, hän huomauttaa.

Katri Kapanen keräsi peräti 370 ääntä. Se on kolmanneksi eniten kaarinalaisista kuntavaaliehdokkaista.

Kallionkin äänisaalis on varsin mairitteleva, 177. Uutena vasemmistoehdokkaana läpi pääsi Ilkka Tillanen, joka kerrytti 50 ääntä.

Kun kuntavaalit järjestettiin neljä vuotta sitten, pääsi Kaarinan valtuustoon vain yksi 25–34-vuotias ehdokas. Hän oli Sofia Virta: kovaa kansallista nousua tehnyt kansanedustaja.

Virta valittiin vihreiden puheenjohtajaksi vuonna 2023. Voisi siis sanoa, että varsin kovan luokan nuorehko poliitikko.

Virta oli nuorin kaarinalainen läpimenijä neljän vuoden takaisissa vaaleissa. Alle 25-vuotiaita kaupunginvaltuutettuja ei siis Kaarina-salissa nähty.

Nyt tilanne on toisenlainen. Kaarinan nuorisovaltuuston pian väistyvä puheenjohtaja, 19-vuotias Eino Koskinen, sai 113 äänen potin. Hän pääsee kaupunginvaltuustoon demariedustajana.

”Palveluiden täytyy pysyä kasvun perässä.”

Konkretiaa

– Tuntuu hyvältä. Pieni yllätys kieltämättä, Koskinen toteaa puhelimitse vaalien jälkeisenä maanantaina.

– Mahtavaa, että saan jatkaa kuntavaikuttamisen parissa, hän lisää.

Koskinen valmistui ylioppilaaksi viime kesänä. Hän tietää, mitä koulumaailmassa tapahtuu.

– Millaisia haasteita on, mitä konkreettisesti tarvitaan, Koskinen alleviivaa.

– Kouluissa on oltava riittävästi tilaa. Valinnaisainetarjonnan on oltava kattava, ja yhteistyön pitää pelata Varhan suuntaan, hän listaa.

Hyvinvointialue järjestää koulujen opiskeluhuollon, siis esimerkiksi psykologi- ja kuraattoripalvelut.

– Kaarina on kasvava kaupunki. Palveluiden täytyy pysyä kasvun perässä, Koskinen korostaa.

Muita alle kaksi- tai kolmekymppisiä ei Kaarinan tulevaan valtuustoon päässyt. Kokoomuksen Suvi Kesti on 30-vuotias ja demareiden Veera Meltti 31-vuotias.

Erään luvun loppu on käsillä, kun vuodesta 1985 lähtien yhtäjaksoisesti Kaarinan päättävissä pöydissä istuneen Ismo Seivästön (kd.) valtuustoura päättyy.

Seivästö sai kuntavaaleissa 77 ääntä ja jäi varasijalle. Samalla kristillisten valtuutettujen määrä Kaarinassa vähenee kolmesta kahteen.

Seivästö on kaikesta huolimatta hyväntuulinen.

– Mieleni on levollinen. Pitkä kausi takana, paljon olen ollut vaikuttamassa, hän toteaa.

Kaksi kautta eduskunnassakin istunut Seivästö korostaa, ettei hän ole lainkaan katkera.

– Tämä on demokratiaa, hän tähdentää.

Lopuksi hän lähettää onnea ja jaksamista uusille ja jatkaville valtuutetuille – tärkeään työhön.

Todellisuutta vastaava

Kristillisdemokraatit sai 3,2 prosenttia kaarinalaisäänistä. Se on 0,4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin neljä vuotta sitten.

Kd on vaaliliitossa keskustan ja Liike nytin kanssa. Viimeksi mainittu korvasi Rkp:n, joka lähti tällä kertaa vaalitaistoon omalla listallaan.

– Kaksi valtuustopaikkaa vastaa äänimääräämme, Jaana Shelby pohtii.

Shelby on paitsi kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen myös puolueen Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja.

– Meillä meni kansallisesti hyvin. Saimme valtuutettuja uusille alueille ja uusiin kuntiin, Shelby suitsuttaa.

Shelby jatkaa Kaarinan kaupunginvaltuustossa, samoin Toni Toivonen.

Kaarinan kaupunginvaltuusto uudistuu rajulla kädellä. 51 valtuutetusta 22 on uusia kasvoja. Jatkajia on täten 29.

”Uusia kasvoja” on osin virheellinen termi – onhan listalla esimerkiksi Sanna Vauranoja (kok.), joka on jo aiemmin istunut kaksi kautta Kaarinan valtuustossa (2013–2021).

Vauranoja toimii vielä hetken Varhan aluehallituksen puheenjohtajana. Hän ei hakenut jatkoa Varhan luottamustehtäviin.

Keski-ikäinen valtuusto

Kaarinan uusi kaupunginvaltuusto on naisvaltainen. 51 valtuutetusta 31 (61 %) on naisia.

43 prosenttia valtuutetuista kuuluu ikäryhmään 45–54-vuotiaat. 65–74-vuotiaita on 24 prosenttia valtuutetuista, mutta yli 75-vuotiaita valtuutettuja ei ole lainkaan.

Vain kuusi prosenttia valtuutetuista on 18–34-vuotiaita. Kahdeksan prosenttia kaarinalaisvaltuutetuista on 55–64-vuotiaita.

Joka viides tulevan kauden valtuutettu on 35–44-vuotias.

– Kuunnelkaa, kuusitiainen tuli laulamaan tähän lähelle. Kuka näkee, missä se laulaa? kysyy Turun lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Suvi Riihiluoma ympärillään seisovilta lapsilta.

Hetken latvoihin tiirailun jälkeen huomaamme paljaan koivun latvassa linnun, mutta tiaiseksi se on liian iso. Riihiluoma tunnistaa linnun nopeasti kottaraiseksi ja naurahtaa. Kottarainen pystyy matkijalintuna kopiomaan muiden lintujen laulua.

– Se osaa puhua montaa kieltä, Riihiluoma selittää lapsille hymyillen.

Lapset ja Riihiluoma ovat kerääntyneet Piikkiönlahden uuden lintutornin juurelle huhtikuun alussa alkaneen lasten ja nuorten lintukerhon merkeissä. Toinen kerhokerta alkaa linnunpöntön ripustuksella. Tarkoituksena on tehdä pöntöstä kerhopönttö, jonka elämää kerholaiset voivat seurata kevään edetessä. Riihiluoman esitellessä pönttöä, lapset ihmettelevät, miksi pöntön reiän ympärillä ei ole metallirengasta.

– Metalli estää sen, että esimerkiksi tikka ei saa suurennettua reikää, mutta se pääsee kyllä halutessaan sivulta sisään. Ja pitäähän tikankin syödä, eli puututaanko tikan syömiseen ja luonnon kulkuun? Riihiluoma pohtii yhdessä lasten kanssa.

Riihiluoma vinkkaa, että paras aika puhdistaa pönttö on kevään pakkaskaudella, jolloin pesässä ei ole lintukirppuja. Syksyllä pöntöt kannattaa jättää rauhaan, sillä moni lintu käyttää niitä yöpymiseen talvisin. Vanha pesä tarjoaa yöpyjille lämpöä.

Keväällä parhaat asut

Käynnissä oleva lintujen kevätmuutto näkyy vilskeenä lintutornilla. Tänään tornilla on erityisen ruuhkaista, sillä Suomessa harvinainen vieras, amerikantavi, on havaittu Piikkiönlahdella. Lintuharrastaja toisensa perään pystyttää kiikariaan torniin ja sen juurelle ja keskittyy sen jälkeen pienen vesilinnun löytämiseen. Havainnon tekeminen on haasteellista, sillä amerikanserkku poikkeaa kotimaisesta tavista ulkomuodoltaan vain rinnan sivulla olevan valkoisen pystyjuovan verran.

Riihiluoma ja lapset keskittyvät amerikantavin löytämisen sijaan tekemään havaintoja lahden muista linnuista. Reilun tunnin aikana bongataan kyhmyjoutsen, laulujoutsen, naurulokki, kurki, tavi, kottarainen, sinisorsa, haapana, jouhisorsa, korppi, valkoposkihanhi, töyhtöhyyppä, västäräkki, naakka, uuttukyyhky ja lopulta se oikea kuusitiainenkin.

– Keväällä linnut ovat parhaassa asussaan ja ne on helpoin tunnistaa, sillä ne näyttävät siltä kuin lintukirjoissakin. Kosintamenojen jälkeen monille vesilinnuille tulee sulkasato ja uroksetkin saattavat näyttää lopulta naarailta. Sulkasadon vuoksi ne ovat myös hetken lentokyvyttömiä. Sen pitäisi loppua ennen metsästyskauden alkua, mutta aina ei näin käy, Riihiluoma kertoo.

Alun kiikaroinnin jälkeen suurin osa lapsista keskittyy leikkimään rantakaislikossa. Välillä kuuluu kyselyä siitä, milloin eväshetken saisi aloittaa.

– Pääasia, että he ovat mukana, sillä jotain aina tarttuu, Riihiluoma naurahtaa lasten leikeille.

Parasta havaintoaikaa

11-vuotias Caramia Lehtinen on tottunut lintuharrastaja, sillä samaa innostusta on perheessä muillakin. Tänään nähdyt lajit eivät ole uusia Lehtiselle, mutta kiikareilla lintujen tarkkailu on mielenkiintoista.

– Täällä on kivaa, koska täällä oppii uusia lajeja, hän sanoo ja kaivaa repustaan lintukirjan, josta tarkastetaan illan aikana useamman lajin tunnusmerkit.

Varhainen kevät on hyvää aikaa lintuhavaintojen tekemiselle. Kevätmuutto tuo monet lajit takaisin Suomeen ja lehdettömät puut eivät vielä peitä näkymää. Kun puihin tulee lehdet, 80 prosenttia havainnoista täytyy tehdä äänen perusteella, sillä lintuja ei enää näe, Riihiluoma kertoo.

Kevätmuutto on edennyt tänä vuonna kovaa vauhtia. Maaliskuun lämpimät säät ja ilmavirtaukset toivat Suomeen paljon aikaisia muuttajia, mutta osa niistä on nyt ilmojen kylmettyä lähtenyt takaisin päin.

– Esimerkiksi töyhtöhyypät tekevät pakomuuttoa, jos säät kylmenevät. Jos takatalvi tulee myöhään, pesintä Suomessa voi jäädä tekemättä, Riihiluoma selittää, ja kuin hänen sanojaan tukeakseen taivaalta meitä piiskaa hetken kuluttua jäätävän kylmä raekuuro.

Lintuharrastus kiinnostaa

Lintujen kevätmuutto on universaali luontonäytelmä, joka tapahtuu joka vuosi. Sen seuraaminen on lohdullista, sillä se käynnistyy aina, tapahtui maailmassa sitten mitä tahansa. Luontoa tarkkaillessa ahdistaviin asioihin on mahdollista ottaa etäisyyttä.

Lintuharrastus onkin nykyisin hyvässä nosteessa. Koronavuodet lisäsivät harrastajamääriä, mutta niiden jälkeenkin määrä on edelleen kasvussa. Turun lintutieteellisellä yhdistyksellä on jäseniä noin 1 400.

Lisää kuitenkin mahtuu vielä. Niin yhdistyksen toimintaan kuin lasten lintukerhoonkin, johon kuuluakseen ei tarvitse olla lintuyhdistyksen jäsen. Maksuttomaan toimintaan ovat tervetulleita alueen lapset vanhempineen.

Riihiluoma on seurannut lintuja koko ikänsä. Linnuissa häntä kiehtoo se, että niissä riittää opeteltavaa loputtomiin. Lintuharrastus on harrastus, jossa ei tule koskaan valmiiksi.

– Se on jokin sisäsyntyinen juttu. On tarve luokitella ja määritellä näkemäänsä, Riihiluoma sanoo ja bongaa samalla lennosta uuttukyyhkyn.

Lasten ja nuorten lintukerho Piikkiönlahden lintutornilla keskiviikkoisin kello 17.30 alkaen. Ilmoittautumiset whatsapilla Suvi Riihiluoma p. 050 365 0787.

Charlotta Häggblom ei ole keltanokka poliittisessa päätöksenteossa. Hän on istunut Kaarinan sosiaali- ja terveyslautakunnassa vuosina 2017–2021 ja sivistyslautakunnassa kuluneen valtuustokauden ajan. Varavaltuutettuna aikaa on kulunut jo kahdeksan vuotta.

Kulunut klisee – kolmas kerta toden sanoo – pätee Häggblomin kohdalla. Kaupunginvaltuuston portit aukenivat nyt mukavalla 125 äänen potilla.

– Olen positiivisesti yllättynyt. En tiennyt, mitä odottaa. Fiilikset ovat todella iloiset, Häggblom hehkuttaa.

Rkp toivoi Kaarinassa kahta valtuustopaikkaa.

– Se oli unelmamme, Häggblom kiteyttää.

Luokkakokoja pienennettävä

Häggblom korostaa, että Kaarinassa tehdään jo nykyisellään oikeita asioita.

– Asukkaista pidetään hyvää huolta, hän kiittelee.

Häggblom on siviiliammatiltaan opettaja. Lasten, nuorten ja perheiden asiat ovat siten hänelle läheisiä.

– Koulurauha ja oppilaiden hyvinvointi sekä sujuva lapsiperhearki, Häggblom mainitsee sydämenasioikseen.

– Luokkakokoja on pienennettävä. Mitä enemmän oppilaita, sitä vähemmän opettaja voi antaa huomiota, hän syventää.

Ruotsinkielisillä on Kaarinassa melko mukavat oltavat.

– Alakouluikäisille on oma ruotsinkielinen koulu, Häggblom täsmentää.

– Mutta toivoisin, että peruspalveluja saisi vielä laajemmin ruotsiksi. Se on tärkeää esimerkiksi ikäihmisille, hän huomauttaa.

Kunta- ja aluevaalien jälkipuinti käy kuumana. Hyvin molemmissa vaaleissa menestynyt oppositio antaa sapiskaa hallitukselle. Etenkin Sdp:ssä koetaan, että se on saanut nyt kansan mandaatin, päihittihän se pääministeripuolue kokoomuksen sekä kunnissa että alueilla.

Tilanne on täysin vertailtavissa neljän vuoden takaiseen. Tuolloin hallitusvastuussa olivat Sdp, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Kokoomus voitti kuntavaalit selkeällä marginaalilla, ja niin kävi vuotta myöhemmin ensimmäisissä aluevaaleissakin.

Neljä vuotta sitten hallituspuolueista vain Rkp kykeni nostamaan kansallista kannatustaan, tosin ainoastaan 0,1 prosenttiyksiköllä. Valtakunnallinen vastuu näkyi, ja näkyy se nytkin: perussuomalaisten kannatus romahti liki puoleen.

On merkillepantavaa, että kokoomuksen suosio nousi kunnissa. Alueilla se sen sijaan menetti kannatustaan.

Sdp teki railakkaan tuloksen myös Kaarinassa. Valtuustopaikkamääräänsä se lisää kolmella. Paikallinen kannatuskäyrä osoittaa 5,8 prosenttiyksikköä plussaa.

Kokoomus on silti Kaarinan suurin liki 33 prosentin kannatuksellaan. Kolmannes äänistä tarkoittaa kolmannesta valtuustopaikoistakin.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Niina Alho (sd.) oli Kaarinan ylivoimainen ääniharava yli 1 200 äänen saaliillaan. Toiseksi äänikilvassa sijoittui kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mikko Aaltonen (kok.). Mistä tämä kertoo? Molemmat ovat toki näkyviä vallankäyttäjiä, mutta todennäköisesti kuntalaiset ajattelevat yhtäältä, että he ovat hoitaneet leiviskänsä hyvin.

Kaarina on investoinut viime vuosina reilulla kädellä. Samalla kaupunki on ottanut lisää velkaa. Puolueissa on oltu yhtä mieltä siitä, että investoinnit ovat välttämättömiä. Näyttää siltä, että kuntalaiset ajattelevat asiasta samoin.

”Ihmiset kaipaavat muutosta”, Niina Alho julisti demareiden vaalivalvojaisissa. Kansallisesti muutos tapahtuikin, mutta Kaarinassa sininen on edelleen pääväri.

Ai että, pian se on taas täällä. Nimittäin Pahimuksen suosikkipyhä, eli pääsiäinen. Neljä päivää ellunkanailua ja muuta tipuilua aamusta iltaan. Toimii!

Vaan yksipä asia ei toimi sen enempää pääsiäisperinteissä kuin keskimäärin muissakaan suomalaisperinteissä. Nimittäin se tarjolle aseteltava ”ruoka”. Tai voiko ruisjauhoista ja vedestä imellettyä mämmiä edes ruoaksi kutsua? Herkuksi ei ainakaan. Koostumus on kuin kerran syödyllä aterialla, mutta maku vielä karmeampi. Aivan sama, vaikka kermassa uittaisi.

Eikä tilanne parane yhtään, vaikka mämmin vaihtaisi toiseen pääsiäiskammotukseen eli voista, kananmunista, maitorahkasta ja kuohukermasta pyöriteltyyn pashaan.

Sen verran maailmankansalaista Pahimuksessakin on, että tänä vuonna Pyhän Katariinan tien kaksiossa ei tarjoilla mämmiä eikä myöskään pashaa, vaan aitoja pääsiäisherkkuja hieman Kuusistonsalmea kauempaa.

Espanjaa kattauksessa edustavat rosquillas-donitsit, jonka jälkeen Pahimuksen vieraat pääsevät nauttimaan meksikolaista leipävanukasta, eli capitoradaa. Suolaista puolta edustavat Italian Napolissa pääsiäisaikaan suositut täytetyt pizzat, pizza chienat, ja viimeinen silaus Pahimuksen pääsiäiskattauksesta sivellään argentiinalaisella tarta pascualinalla; pääsiäispiirakalla, joka on täytetty muun muassa ricottajuustolla.

Ja näin korjattiin suomalainen pääsiäinen yhdellä kattauksella.

Älkää hyvät ihmiset noudattako neuvoa pinota klapeja seinien viereen. Tämä olisi palomääräysten vastaista eikä vahinkotilanteessa vakuutusyhtiöiden mielen mukaista. Jos vieläpä tekee kaksi klapipinoa vierekkäin 10–20 senttimetrin ilmaraolla, tekee mahdolliselle tulipalolle varsinaisen liekkitunnelin. Tietääkseni klapien etäisyys rakennuksista tulee olla 8 metriä ja rajasta 4 metriä. Mikäli etäisyydet jäävät pienemmiksi, tulee rakentaa palosuojaus varsinkin, jos kyseessä on puuliiteri.

Risto Koli

Suomessa ja Kaarinassa on ihana asua, kun kanssaihmiset ovat niin rehellisiä ja luotettavia! Kiitos 10.4. kukkaroni löytäneelle ja palauttaneelle Kaarinan K-marketissa! Löytöpalkkion antaisin mielelläni. Nimi ja puhelinnumero ovat toimituksen tiedossa.

Mari

Mites ensi vuonna selviämme, kun ei ole vaaleja lainkaan?

Vaaliton vuosi

Kolme peuraa ja kettu – siinä aamun havainnot parin kilometrin mittaiselta koiralenkiltä.

Luonnoneläimet ovat jälleen heränneet uuteen kevääseen, ja näin harrastelevan luontokuvaajan silmin niitä on myös oppinut bongaamaan eri tavalla omassa kotiympäristössä. Joskus heinikosta pilkistää jäniksen korvat, toisinaan rantapellon reunassa möyrii mäyrä. Oletko sinä jo terästänyt silmäsi lähiympäristön eläimille?

Kaarinalaiset ovat onnekkaassa asemassa lähiluonnon suhteen – Piikkiötä pidemmälle ei tarvitse lähteä luonnon eläimiä etsimään. Jos kävelylenkillään haluaa seurata esimerkiksi peuroja, kannattaa lenkki ajoittaa joko aamuun tai iltaan, vaikka lämpötilat päivällä olisivatkin suotuisammat. Auringonnousun ja -laskun aikaan lähes kaikki eläimet ovat aktiivisimmillaan, jolloin lyhyemmälläkin retkellä saattaa törmätä uusiin tuttavuuksiin.

Peurat ja kauriit ovat kenties helpoimpia bongattavia: riittää kun silmäilee peltoja ja niiden reunoja. Kettuja puolestaan juoksentelee hyvinkin lähellä asutusta, mutta vasta hämärän aikaan. Supikoirat ja mäyrät ovat yleensä paremmin piilossa, mutta tarkkaan tiiraillessa saattaa niitäkin nähdä. Muuttolintuja puolestaan näkee lähes etsimättäkin. Linturetki vaikka Piikkiönlahden uudelle lintutornille on varma tapa nähdä kevätauringossa lämmitteleviä vesilintuja.

Muistetaan kaikki nauttia keväisestä luonnosta, mutta antaa samalla tilaa sille. Seuraillaan luonnon eliöiden puuhia, mutta ei häiritä niitä. Pidetään silmät auki myös ratin takana – näillä samaisilla eläimillä kun on paha tapa pomppia autojen eteen.

Muistathan sinäkin lähteä ulos, arjen kiireistä huolimatta?

Roope Tuomola

harrasteleva luontokuvaaja

Pääsiäisherkkuihin kuuluvat mämmi, pasha ja suklaamunat. Yksi ikonisimmista suomalaista pääsiäisherkuista, Fazerin Mignon-muna, saa alkunsa Kaarinassa. Kaikkien Mignon-munien kuoret ovat nimittäin peräisin Piispanristillä sijaitsevan munatalo Dava Foods Finlandin poraamosta. Nimi poraamo juontaa juurensa osaston toiminnasta: siellä kananmunan kuoriin porataan reikä, jotta ne voidaan täyttää Mignonin nougatmantelitäytteellä.

Vaikka pääsiäinen on jo ovella, mistään sesonkikiireistä ei voi puhua. Mignon-kuoria valmistuu tehtaalla tasaiseen tahtiin ympäri vuoden, sillä täsmälleen oikean kokoisten munien kerääminen vain pääsiäisen alla olisi mahdoton urakka. Mignon-kuoria toimitetaan nimittäin Fazerille vuodessa seitsemännumeroinen määrä, joka tarkoittaa noin 30 rekkalastillista.

Mignon-muniksi kelpaavat vain niin sanotut A-luokan munat. Dava Foods Finlandin tuotantojohtaja Jussi Vuori kertoo, että munien pitää olla pienehköjä, siistejä ja puhtaita. Niissä ei saa olla säröjä ja kuoren pinnan tulee olla tasainen.

– Ulkonäkö ja muoto ovat hyvin tärkeitä. Munien täytyy olla tarkalleen saman kokoisia, painossa vaihteluväli saa olla vain neljä grammaa, Vuori selittää.

– Kananmunan kokohan vaihtelee kanan iän myötä. Mitä iäkkäämpi kana, sitä suurempia munia se munii, lisää yrityksen markkinointijohtaja Katriina Virtanen.

Oikeanlaisia munia toimitetaan poraamon puolelle pakkaamosta. Tarkkasilmäiset työntekijät hylkäävät valituista munista vielä 20–30 prosenttia. Jatkoon kelpuutettuihin muniin porataan reikä ja niiden sisältö tyhjennetään. Tyhjät kuoret pestään sekä kuivataan huolella, minkä jälkeen ne tarkastetaan vielä kerran ennen pakkausta ja lähetystä Fazerille.

Hylätyt munat sekä kuorista tyhjennetty muna-aines käytetään hyödyksi Dava Foodsin jalostetuotannossa, eikä mitään mene hävikkiin. Yritys valmistaa munista kananmunamassaa elintarvikeyrityksille ja leipomoille. Myös kuoret käytetään hyödyksi: niitä jauhetaan rehu- ja lannoitetuotannon tarpeisiin.

Suomalainen tuoteturvallisuus tekee Mignonista uniikin

Jan Sundman

Jos suklaamunat ovat yksi pääsiäisen suosikkiherkuista, on taatusti yksi ikonisimmista munaherkuista Fazerin valmistama Mignon. Ja vaikka moni mieltää Mignonin nimenomaan suklaamunaksi, sellainen se ei ole. EU:n suklaadirektiivi määrittelee tarkasti, mitä tuotteita saa kutsua suklaaksi ja mitä ei.

– Mignonin täyte ei ole suklaata, vaan nougatia. Nougat koostuu mantelista, hasselpähkinästä ja kaakaovoista, mutta siinä ei ole pisaraakaan maitoa. Makumaailmaltaan samankaltainen tuote on Wiener Nougat, kertoo Fazerin viestintäpäällikkö Liisa Eerola.

Idea Mignoniin syntyi vuonna 1890-luvulla, kun Fazerin perustaja Karl Fazer oli matkalla Saksassa ja näki vastaavanlaisen tuotteen sikäläisillä makeismarkkinoilla. Mignonin teollinen valmistus alkoi vuonna 1896, joten ensi vuonna juhlitaan Mignonin 130-vuotispäiviä.

Ja tänä päivänä tuote on aika uniikki koko maailman mittapuulla.

– Kiitos suomalaisten kanamunien erittäin hyvän tuoteturvallisuuden, Eerola hymyilee.

Mignoneita valmistetaan joulukuusta lähtien pääsiäissesonkia varten, ja niiden myynti loppuu aina pääsiäisen jälkeen. Valmistus on alusta loppuun käsityötä.

– Lähes kaikki Mignonit myydään Suomessa, Ruotsissa niitä löytyy Gateau-myymälöistä ja pieni erä lähti tänä vuonna myyntiin Kanadaan, jossa on paljon suomalaistaustaisia.

Yksi tärkeä osa Mignon-perinnettä on munien koristelu pääsiäiseksi. Vinkkejä koristeluun jaetaan muun muassa Fazerin verkkosivuilla, mutta myös Eerolalta irtoaa pari hyvää vinkkiä Mignonien hyödyntämiseen pääsiäisen ympärillä – ainakin osana juhlapöydän kattausta ja valikoimaa.

– Itse olen esimerkiksi käyttänyt Mignoneita pääsiäisen juhlapöydässä paikkakortteina, eli taiteillut vieraiden nimet Mignon-munan kylkeen. Klassikkojekutus perheessäni on myös laittaa Mignoneita aamiais- tai brunssipöytään tavallisten valkoisten kananmunien joukkoon.

JALKAPALLO Littoisten Työväen Urheilijat järjesti jalkapalloilun suurtapahtuman, Kultanummiturnauksen, jo 40. kerran.

Turnaus palloiltiin 12.–13. huhtikuuta. Mukana oli peräti 207 joukkuetta 50 eri seurasta. Otteluja pelattiin kahden päivän aikana yhteensä 517.

Pelejä nähtiin kaikkiaan 11:llä eri tekonurmikentällä Ruskoa ja Lietoa myöden. Aurinko suosi varsinkin sunnuntaina (13.4.), jolloin Puuha-Areenan lämpömittari näytti jopa yli 20 celsiusta.

Turnauksen pääpalkintona jaetaan kiertävä Kultanummimalja, jonka saa vuodeksi haltuunsa turnauksessa eniten sijoituspisteitä kerännyt seura. Malja on Turun Palkintokeskuksen lahjoittama ja se on kiertänyt vuodesta 1996 lähtien.

Palkinto luovutetaan erikseen ilmoitettuna ajankohtana LTU:n edustusjoukkueen kotiottelun yhteydessä. Tänä vuonna malja menee oman kylän pojille – nimittäin Kaarinan Pojille.

TANSSIURHEILU Kaarinalainen Benjamin Ahti ja raisiolainen Hede Liis Kilp saavuttivat nuorisoluokan kultaa vakiotanssien SM-kilpailuissa Valkeakoskella lauantaina 12. huhtikuuta.

Ahti ja Liis Kilp voittivat viidestä tanssista neljä ja olivat yhdessä toisia. Vakiotansseihin kuuluvat valssi, tango, wieninvalssi, foxtrot ja quickstep.

– Olemme tyytyväisiä tanssiimme, parasta oli yhteinen kommunikaatiomme ja yhteistyö tanssilattialla. Pyrimme siihen, että treenit jäävät treenisalille ja kisassa vain nautimme ja elämme tanssia. Tavoitteenamme oli voitto: mahtavaa että tekemämme työ tuotti tulosta, pari kertoo.

Ahdilla ja Liis Kilpillä on edessään tiivistahtinen kevät. He lähtevät pääsiäisen jälkeen latinalaistanssien EM-kilpailuihin Tallinnaan ja sen jälkeen 10-tanssin EM-kisoihin Moldovaan. Kesäkuussa mitellään 10-tanssin MM-mitaleista Saksassa.

Kaarinalais-raisiolainen tanssipari edustaa turkulaista tanssiurheiluseura Boleroa.

Turun kaupunkiseudulle on asennettu kymmenen uutta jalankulun ja pyöräliikenteen laskentapistettä.

Laskurien asentaminen on toteutettu osana Turun kaupunkiseudun MAL-sopimusta. Laskentalaitteiden tulokset viedään huhti-toukokuussa Turun palvelukartalle (palvelukartta.turku.fi/fi), josta jokainen voi seurata niitä.

Kaarinassa uusia laskentapisteitä on kaksin kappalein: Littoistentiellä (pyöräliikenteen laskentapiste) sekä Pyhän Katariinan tiellä (jalankulun ja pyöräliikenteen laskentapiste).

Uusia pisteitä on asennettu myös Turkuun, Raisioon, Naantaliin, Lietoon ja Nauvoon.

Kaupunkien ja ely-keskuksen sekä Fintraffic Tie Oy:n asiantuntijat näkevät laskureiden tulokset reaaliaikaisesti myös pilvipalvelusta, ja voivat näin hyödyntää laskentatuloksia eri tarkoituksiin.

Kirjalansalmen sillan kohdalla oleva Vapparn–Harvaluoto-veneväylä on ollut suljettuna lokakuusta 2023 lähtien. Sulku tulee kestämään arviolta vuoden 2025 loppuun saakka, Väylävirasto tiedottaa.

Veneväylän sulku päättyy, kun Kirjalansalmen uusi silta on avattu liikenteen käyttöön ja työsilta voidaan purkaa.

Vapparn–Harvaluoto-väylä suljetaan ensi vuonna veneilykauden ulkopuolella vanhan Kirjalansalmen sillan purkamista varten. Tarkemmasta sulkuajankohdasta tiedotetaan myöhemmin.

Viime syksynä Paraisille valmistuneen uuden Hessundinsalmen sillan kohdalla kulkeva Hessundinväylä avataan veneilijöiden käyttöön 30. huhtikuuta.

Poliisi on huolissaan kevään aikana Lounais-Suomessa ilmenneestä kaahailusta, johon syyllistyvät usein nuoret kuljettajat.

Maalis-huhtikuun aikana on kirjattu yli sata rikosilmoitusta nimikkeellä törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se on noin 20 prosenttia edellisvuotta vastaavaa ajankohtaa enemmän.

Näistä kuljettajista neljännes on ollut liikenteessä lisäksi alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena.

− Kaahailutapauksista kolme neljäsosaa on ollut suuria ylinopeuksia ja loput muita törkeitä toisten turvallisuuden vaarantamisia, kolareita tai kovavauhtisia tieltä suistumisia, kertoo Lounais-Suomen poliisilaitoksen liikennepoliisisektorin johtaja, ylikomisario Kai Loukkaanhuhta.

Hän muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan pelkkä ylinopeus voi täyttää törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön silloin, kun ylinopeutta on yli 50 kilometriä tunnissa ja paikka sekä ajankohta ovat sellaiset, missä muitakin tielläliikkujia yleensä on.

”Kaikista ylinopeutta ajaneista kuskeista jopa 40 prosenttia on ollut iältään alle 22-vuotiaita ja kuusi alle 18-vuotiaita.”

Vauhdin hurmassa turvallisuus jää taka-alalle

Kovimmat poliisin mittaamat ajonopeudet ovat viimeisen reilun kuukauden ajanjaksolla olleet noin 200 km/h.

− Kukaan ei onneksi ole kuollut, mutta yhteensä 35 ihmistä on loukkaantunut näiden tekojen takia. Loukkaantuneiden joukossa on myös itse kaahailijoita, Loukkaanhuhta kertoo.

Nuoret kaahailijat korostuvat viimeaikaisissa liikennerikosepäilyissä.

− Kaikista ylinopeutta ajaneista kuskeista jopa 40 prosenttia on ollut iältään alle 22-vuotiaita ja kuusi alle 18-vuotiaita. Tämä ikäluokka on siis pahasti yliedustettuna näiden kaahailijoiden joukossa, Loukkaanhuhta sanoo.

Hänen mukaansa osalla nuorista ei selvästi ole aitoa käsitystä liikenteen vaaroista.

− Nuori voi syyllistyä älyttömään kaahailuun tyhmyyttään ja kokemattomuuttaan. Siinä iässä vauhdin hurman kokeminen on ”sairaan kivaa” ja turvallisuus jää taka-alalle. Jos nuorella kuljettajalla ei vielä ole omakohteista kokemusta liikenteen vaaroista, voi hän suhtautua niihin liian etäisinä uhkina, Loukkaanhuhta toteaa.

Poliisi valvoo liikennettä pääsiäisenäkin

Pääsiäisliikenne on vilkkaimmillaan torstai-iltana ja paluuliikenne taas sunnuntaina iltapäivällä. Poliisi valvoo liikennettä ja toivoo, että kuljettajilla riittäisi malttia mieluummin ajella rauhassa jonoissa kuin pyrkiä jatkuvilla ohituksilla nopeampaan perillepääsyyn.

− Jos ruuhkaisessa valtatieliikenteessä pystyy ohittamaan kymmenen autoa, tarkoittaa se todennäköisesti sitä, että pääsee perille noin minuuttia aikaisemmin. Tässä laskelmassa pohjana on, että ruuhkassa kulkevien autojen välimatka olisi viisi sekuntia, Loukkaanhuhta muistuttaa.

Pääsiäisen aikaan monilla nuorilla on pitkät vapaat, ja tapana on usein kokoontua iltaisin yhteen ja ajella paikasta toiseen. Loukkaanhuhta vetoaa pääsiäistä ajellen viettävää nuorisoa pitämään huolta omasta ja muiden liikenneturvallisuudesta.

− Tänä pääsiäisenä ajokelit ovat todennäköisesti hyvät. Auto voi olla täynnä nuoria ja kyydissä päihtyneitä matkustajia, jotka vaativat kuljettajalta lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onhan kokemattomallakin kuljettajalla silloin kanttia miettiä ensi sijassa turvallisuutta ja kuljettaa arvokas lastinsa turvallisesti perille? Vai saadaanko taas pääsiäispyhinä surullisia uutisia?

Piikkiöläiset ovat eloisia, rentoja ja sopuisia, määrätietoisia mutta eivät kiusaa muita. Piikkiöläiset ovat pitkäikäisiä, sietävät kylmää, ja taudinvastustuskyky on hyvä. Ravinnonhakuvietti on voimakas.

Hetkinen… keistä nyt puhutaan?

Kanoista. Kanankasvattajat tarkoittavat piikkiöläisillä Suomen maatiaiskanojen suosituinta kantaa, jonka juuret ovat Piikkiössä.

Piikkiöläiskanta on yksi kymmenestä maatiaiskanarodusta, jotka ovat sopeutuneet vuosisatojen mittaan Suomen rankkoihin oloihin. Maatiaiskanojen luultiin kuolleen sukupuuttoon maatalouden teollistuessa nopeassa tahdissa ja tehokanaloiden täytyttyä ulkomaisista roduista. Vanhoja kantoja löytyi kuitenkin yksittäisten ihmisten luota, ja 1980-luvulla niitä alettiin säilyttää järjestelmällisesti.

Piikkiöläinen ottaa rennosti

Nykyään Piikkiön kantaa löytyy ympäri Suomea. Moni lähiseudun piikkiöläiskana on kotoisin paimiolaiselta Vuonuen tilalta. Siellä Piia Aaltonen on kasvattanut niitä toistakymmentä vuotta.

Piikkiön kanta oli hänelle selvä valinta, kun hän perusti oma kanalan: hän oppi tuntemaan rodun harjoitellessaan Kuralan Kylämäessä ja sai sieltä ensimmäisensä. Lisäksi tuntui hauskalta kasvattaa juuri tämän seudun maatiaiskantaa. Seuraavaksi lähin rotu on Hämeestä.

– Pidän myös piikkiöläisten luonteesta. Ne eivät stressaannu turhaan, kuten koirista, ja tottuvat helposti uusiin asioihin, hän miettii.

Tosin piikkiöläiset ovat kekseliäitä, mikä tuottaa päänvaivaa.

– Viime kesänä en huomannut, että kesäkanalan verkkoaidassa on rako puun kohdalla. Kanat olivat aina kiltisti häkissä, kun tulin paikalle. Sain tietää karkuretkistä vasta, kun naapuri kiitteli hauskaa näkyä. Parvi oli käynyt omin nokkineen tonkimassa kompostia.

Toimittajan käydessä piikkiöläiskanat ilmaantuivat uteliaina ihmettelemään tulijaa ja potpottamaan asiasta keskenään. Kukko tepasteli pihahäkissä arvokkaasti, ympärillään valkoisia, ruskeita, hiilenmustia, harmaita, pilkullisia ja monivärisiä piikkiöläisiä.

Häkissä on verkko myös katossa. Verkko pitää haukat ja ketut loitolla sekä kanat häkissään. Nämä kanat lentävät, eivät tyylikkäästi mutta korkealle.

– Varoittelen asiasta ostajia, mutta kaikki eivät ota lentämistä tosissaan. Sitten tulee soitto, että mitä nyt tehdään, kun parvi on kuusenlatvassa, Aaltonen nauraa.

Omat pääsiäistiput

Aaltonen avaa oven sisälle kanalaan. Siellä piipittää häkissä valtava lauma hellyttäviä, kolmiviikkoisia pikkupiikkiöläisiä.

Tiputkin ovat erivärisiä. Pääsiäisenkeltaisia tipuja ilmaantuu vain silloin, kun kana on aikuisena valkoinen, Aaltonen sanoo. Hänen mukaan on aina arvoitus, minkä värinen lintu piikkiöläisen munasta tulee.

Isommassa häkissä potpottaa kuusiviikkoisia nuorikkoja. Kukkopojilla on jo heltta ja harja näkyvissä, mutta nuoria kanoja olisi vaikea tunnistaa kesykanoiksi.

Nuorikot ovat pian lähdössä uusiin koteihin. Niitä menee niin paljon kuin Aaltonen ehtii kasvattaa.

Tätä nykyä Piikkiön maatiaiskanoilla menee hyvin. Vaikka 1990-luvulla niitä oli jäljellä vain yksittäisiä parvia, nyt säilytysohjelmarekisterissä on 1 800 piikkiöläiskanaa. Määrä kattaa kolmasosan kaikista Luonnonvarakeskuksen listoilla olevista maatiaiskanoista. Lisäksi piikkiöläisiä kasvatetaan runsaasti säilytysohjelman ulkopuolella.

– Kantaa on helposti saatavilla, ja rodun ominaisuudet ovat suosittuja, maatiaiskanojen säilytysohjelmaa koordinoiva Petra Tuunainen Luonnonvarakeskuksesta taustoittaa.

Maatiaiskanat olivat kadota

Suosiota on saanut esimerkiksi piikkiöläisten ulkonäkö. Suojeluohjelmassa olevissa kanaloissa ei saa olla muita kanarotuja, ei edes muita maatiaiskantoja, jotta sukulinja pysyy puhtaana. Maatiaisia kasvatetaan enimmäkseen harrastekanaloissa, jolloin ihmisistä on hauskaa, että mukana on monennäköisiä lintuja.

Sekä Aaltonen että Tuunainen kehuvat Piikkiön kannan maltillista haudontaviettiä.

– Piikkiöläinen kyllä hautoo mutta ei vaivaksi asti. Innokkaat hautojarodut lysähtävät pesään useaksi kuukaudeksi, ovat hormonimyrskyssä, eivät syö kunnolla ja hamstraavat muiden munia, Tuunainen selittää.

Syy, miksi suomalaiskantoja yritetään säilyttää, ei hänen mukaansa ole pelkkä perinteen ilo. Maailman 24 miljardin tehotuotantokanan geenipooli on erittäin kapea ja vain parin kaupallisen yrityksen hallussa. Mikäli jokin sairaus iskee näihin rotuihin tai yritykset kaatuvat, ihmiskunnan ruuantuotanto horjahtaa pahasti.

– Olisi pitkä tie kehittää monimuotoista lajikirjoa siitä kapeasta geenipoolista. Meillä täytyy olla paikallisten kantojen pankki rikastuttamassa geenivarantoa, Tuunainen perustelee.

– Onneksi 1980-luvulla havahduttiin, että hetkinen, eihän maatiaiskanoja ole enää missään, ja aloitettiin säilytystyö. Tehokanat ovat paljon parempia ruuan tuotannossa kuin maatiaiskanat, joten on ihan ymmärrettävää, että maatiaiskannoista luovuttiin tuotantotiloilla.

Piikkiöläinen ei olekaan Piikkiöstä

Piikkiön lisäksi maatiaiskanoja on tyrnävän-, alhon-, kiuruveden-, hämeen-, iitin-, savitaipaleen-, jussilan- ja hornionkantaa.

Yllättäen piikkiöläiskanta ei ole kotoisin Piikkiöstä. Rotua voisi kutsua myös kiskolaiseksi tai ilomantsilaiseksi.

Piikkiöläiskanta löytyi 1990-luvulla Salon Kiskosta, ja kanalanpitäjä Pirjo Aavaharju kertoi hankkineensa yksilöt Piikkiöstä Jouni Nummiselta. Tämä taas ilmoitti saaneensa siitosmunat Ilomantsin seudulta mökkipahasesta. Rodun tullessa vuonna 1998 suojeluohjelmaan Ilomantsi-taustasta ei vielä tiedetty, joten kannan oletettiin olevan Piikkiöstä ja nimi vakiintui.

– Perimätiedon mukaan tätä kantaa on kyllä ollut kauan Piikkiön seudulla. Tarkkaa tietoahan ei ole, sillä kukaan ei pitänyt kirjaa maatiaiskanoista, Tuunainen toteaa.

Vuonuen kanalassa nousee meteli. Kanoilla on yhtäkkiä niin paljon kerrottavaa, että ihmisääni hukkuu kotkotuksen alle. Aaltonen siirtyy pihalle antamaan niille kaurapuuroa ja ruuantähteitä.